Taiteilija Elin Danielson
Taiteilija Elin Danielson nautti aamuun asti venyvistä juhlista, tupakoinnista ja flirttailusta – sitten aviokriisi muutti elämän suunnan radikaalisti
Boheemisti elänyt taiteilija Elin Danielson-Gambogi ei piitannut sovinnaisuuksista, mutta aviomiehen uskottomuus oli hänellekin niin kova pala, että se vei maalaamisen palon.
Elin Danielson-Gambogin maalaama omakuva vuodelta 1903.
Omapäinen ja boheemi taiteilija Elin Danielson-Gambogi (1861–1919) kuvasi erityisesti kodin arkea ja naisen elämää, mutta ei suinkaan aina perinteisistä lähtökohdista.
– Elin oli myös sitkeä, ironinen ja hauska. On sanottu, että hänellä oli taiteilijana kimalteleva äly, kertoo tietokirjailija-taidehistorioitsija Salla Leponiemi.
Firenzessä asuva Leponiemi on vaikuttanut myös oopperalaulajana. Elin Danielson-Gambogista hän kertoo maaliskuussa julkaistussa Niin kauan kuin tunnen eläväni -teoksessaan (Gummerus).
– Täällä Firenzessä asuessani olen seurannut Elinin jalanjälkiä, ja ennen kaikkea hänen maalauksensa ovat pitäneet minut otteessaan, Leponiemi kertoo.
”Elin nautti aamuun asti venyvistä juhlista, tupakoinnista, hyvästä viinistä, suurkaupungeista ja flirttailusta. Siis kaikesta sellaisesta, mistä naisen ei sopinut iloita.
Noormarkussa syntynyt Elin oli 11-vuotias, kun hänen isänsä teki itsemurhan. Suvun vahvoilta naisilta Elin sai uskon siihen, että nainenkin voi tehdä paljon. Hän lähti 15-vuotiaana piirustuskouluun ja rakensi Noormarkkuun ateljeen.
Valokuva Elin Danielsonista vuodelta 1877-1879.
Opiskellessaan 1880-luvun alussa Ranskassa Elin omaksui ranskalaisen naturalistisen taidekäsityksen ja ulkoilmamaalauksen tekniikan. Hän oli myös Ahvenanmaalla Önningebyn taideyhteisössä.
Elin kulki edestakaisin Suomen ja Ranskan välillä, vaikka hänellä oli jatkuva rahapula. Ehkä hän ei osannut päättää, missä on paras olla. Lopulta hän kotiutui Italiaan.
Elin nautti aamuun asti venyvistä juhlista, tupakoinnista, hyvästä viinistä, suurkaupungeista ja flirttailusta. Siis kaikesta sellaisesta, mistä naisen ei sopinut iloita.
– Kerran Elinin pukua ei ehditty ommella valmiiksi ennen juhlia, joten se laitettiin nuppineuloilla kiinni. Elin ei ollut turhan tarkka, Leponiemi naurahtaa.
Kun omapäinen Elin oli piirustuskoulun opettajana Helsingissä, hän ajautui ongelmiin esimiestensä kanssa. Hänen seuraajaksi otettiin sopuisampi Helene Schjerfbeck.
Elin näytti pitkää kieltä sovinnaisuuksille myös taiteilijana. Maalauksissaan hän kyseenalaisti usein huumorin keinoin perinteisen naiskäsityksen.
Esimerkiksi Päättynyt aamiainen -maalauksessa (1890) nainen vain polttaa rennosti tupakkaa, vaikka aamiaisen tähteet lojuvat pöydällä. Maalauksen kapinahengelle riitti paheksujia, mikä ehkä oli Elinin tavoitekin.
”Alastomuus oli hyväksyttyä, vähäpukeisuus ei.
Kun Elin Danielson maalasi 1893 kuuluisan Äiti-taulunsa, hänen maineensa naturalistisena henkilökuvaajana kasvoi. Maalauksessa hänen Tytty-siskonsa imettää lastaan.
Kriitikoiden mielestä mauton oli Danielsonin maalaus, jossa äiti etsii täitä lapsensa päästä. Sopimattomana pidettiin myös Siivooja-maalausta, koska siinä näkyi korsetti. Alastomuus oli hyväksyttyä, vähäpukeisuus ei.
– Elin oli naturalisti, hän ei halunnut kaunistella asioita, Leponiemi korostaa.
Elin Danielsonin muita kuuluisia maalauksia ovat muun muassa Omakuva taiteilijana, Talvikalastaja, Poutapäivä, Italialainen perhe, Perunannnostajat, Levolle, Välimeren kalastajat ja Pesijätär.
Elin Danielson palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssilla kahdesti. Vuonna 1895 hän sai Hovingin stipendin kolmantena naisena.
– Verrattuna moniin muihin naistaiteilijoihin Elin sai hyvää kritiikkiä, Leponiemi tietää.
Elin Danielson-Gambogin öljymaalaus Firenzen seudulta (1902)
Elinillä saattoi olla useitakin ohimeneviä rakkaussuhteita, mutta vain norjalainen kuvanveistäjä Gustav Vigeland oli varmuudella hänen lemmittynsä ennen avioliittoa.
Elin Danielson oli 35-vuotias, kun hän rakastui Italiassa 13 vuotta nuorempaan taidemaalari Raffaello Gambogiin. Ikäero oli hänestä mitätön pikkuseikka. Heidät vihittiin 1896.
Taiteilijapari asui ensin Torre del Lagon kylässä, josta he muuttivat Antignanoon. He pitivät yhteisnäyttelyitä ja vaikuttivat toisiinsa taiteilijoina.
”Heidän avioliittonsa syöksyi silloin raiteiltaan, eikä palannut koskaan ennalleen.
Elinin kapinallisuus laimeni, mutta lieden äärelle hän ei jämähtänyt. Ei ollut syytäkään, sillä aviomies oli hyvä kokkaamaan. Elin teki mieluiten remontteja ja huonekaluja.
Rakkauteen tuli paha särö, kun Elinin ystävätär, taidemaalari Dora Wahlroos, saapui vuonna 1900 Italiaan. Raffaellolla ja Doralla oli kolme viikkoa suhde.
– Elin otti sen hyvin raskaasti, heidän avioliittonsa syöksyi silloin raiteiltaan, eikä palannut koskaan ennalleen, Leponiemi tulkitsee Elinin kirjeiden perusteella.
Elin oli heistä kolmesta ylivertaisin taiteilijana, joten ehkä Raffaello ja Dora kokivat jonkinlaista hengenheimolaisuutta, joka johti hetken intohimoon.
Önningebyn siirtokunnan taiteilijoita kesällä 1886. Myös Elin Danielson löytyy kuvasta taka-alalta.
Kun taiteilijapari oli 1901 Suomessa paikkaamassa suhdettaan, Raffaellon mielenterveys romahti. Ehkä aviokriisi laukaisi Raffaellon psyykkisen sairauden, joka oli aiemmin oirehtinut vain lievästi.
Italiaan paluu ei kirkastanut parin elämää. Joulukuussa 1902 Elin karkasi rahtilaivalla Suomeen ilman passia, sillä aviomies ei suostunut allekirjoittamaan passihakemusta.
Suomessa Elin suunnitteli avioeroa, mutta hän kuitenkin palasi miehensä luokse.
– Elinillä oli boheemiudestaan huolimatta vastuuntuntoa. Hän hoiti myös tarkasti raha-asiat, Leponiemi kertoo.
Elin hoiti yksin käytännön asiat, sillä Raffaello Gambogi kykeni sairastuttuaan ainoastaan maalaamaan. Kuuluisimman maalauksensa Hullut hän teki 1906.
Heillä oli Suomessa kaksi yhteisnäyttelyä vielä 1911. Elin osallistui myös Venetsian biennaaliin toisen kerran 1913. Mutta kirkkain tuli oli hänestä sammunut, ja hän maalasi enää lähinnä vain muotokuvia.
Elin oli tekemässä kansainvälisen läpimurron ennen aviokriisiä, mutta se jäi toteutumatta.
Elin Danielson-Gambogi kuoli 31.12.1919 keuhkokuumeeseen. Raffaello Gambogi kuoli 1943.
Taiteilijapari on haudattu Livornon hautausmaalle. 2004 heille järjestettiin uusi siunaustilaisuus, kun heidän muistomerkkinsä paljastettiin.
Elin Danielson-Gambogin maalauksia on Suomessa taidemuseoissa, mutta hän on jäänyt kansainvälisesti melko tuntemattomaksi. Olisiko niin tapahtunut, jos hänen avioliittonsa olisi ollut onnellisempi?
Comments