Anu Vehviläinen

 

 

 

Pitkäaikainen kansanedustaja, ministeri ja eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen on halunnut vaikuttaa, mutta ei loistaa parrasvaloissa.

Anu Vehviläinen pohdiskelee Anna-Liisa Hämäläisen kirjoittamassa kirjassa elämäänsä tarkkanäköisesti ja huumoria unohtamatta.

Anu Vehviläinen (s. 1963) on vaikuttanut Suomen Keskustan ytimessä 1980-luvun lopusta alkaen. Radikaalista katuteatterilaisesta ja nuorisopoliitikosta on tullut puolueensa lojaali luottopakki. Häntä luonnehditaan yhdeksi Suomen taitavimmista kabinettipoliitikoista: tiukaksi neuvottelijaksi, ammattipoliitikoksi, jonka sanaan voi luottaa. Hän hallitsee asiat ja jaksaa tehdä pitkäjänteistä työtä sen eteen, mitä pitää tärkeänä.

Vehviläisellä on ollut julkikuvaansa nähden merkittävästi enemmän poliittista vaikutusvaltaa ja valtaa niin puolueaktiivina, Pohjois-Karjalan vaalipiirin kansanedustajana, pitkäaikaisena ministerinä kuin eduskunnan puhemiehenäkin.

Miten savolaisen maalaistalon tyttärestä kasvoi parlamentaarikko, puoliso, äiti ja intohimoinen kirjallisuuden harrastaja? Miten hän on selviytynyt vastoinkäymisistä ja tragedioista, joita hän on kohdannut? Kuinka hän löysi hengellisen kotinsa ortodoksisesta uskonnosta?

Anna-Liisa Hämäläinen on kokenut journalisti, joka on toiminut pitkään aikakauslehtien päätoimittajana. Hän on aiemmin kirjoittanut elämäkerran Diskokuningatar Eini (Docendo 2021). 

 

 

Anu Vehviläinen esiintyi Kirjamessuilla 30.10. klo 19.00-19.30 Hakaniemi lavalla Anna-Liisa Hämäläisen haastateltava 

 

Viimeksi kuulin Anu Vehviläisen kertoman elämästään  ikävistä perhe-elämää kohtaavista tragedioista autoradiosta. Olimme tulossa Päijät-Hämeestä mökkimatkalta.

Itsemurhalle kolme läheistään menettänyt Anu Vehviläinen on oppinut, ettei surua voi suorittaa: “Suru oli aluksi raakaa, fyysistä kipua”

 

 

Tunsin Anu Vehviläinen lukiolaisena sitä samaa Taikkari tyttöluokkaa käytiin. Minä tosin keskityin koko taikkari ajan taideaineiden opiskeluun tähtäimessä taiteilijan ammatti, johon olin koko pienen siihen astisen elämäni ajan tehnyt töitä ja tavannut suomalaisia kuuluisia taiteilijoita ja tehnyt jo ennen taikkari taidenäyttelyitä ja kehittänyt taitojani piirtäjänä ja polkuni johti Yo-kirjoitukset tein toisessa lukiossa ja suoritin nuo psykologia, kemia, pitkämatematiikka opinnot toisesta lukiosta ja sain kohtalaisen yo-todistuksen. Yhteisiä rientojakin oli. 

Isät eivät olleet silloin esillä. Tyttöluokalla taikkarissa ei ollut kertaakaan vanhempain päiviä, ei liioin päivällä eikä illalla. Heistä ei puhuttu, tai sellaiset, jotka oli opettajien mukuloita mainitsi olevansa sivistyneestä perheestä,  Tapio Tapiovaaran pojanpoikakin oli meidän joukosssa Taikkarilainen, taiteilijoiden  omaperäisiä mukuloita seassa.  Monesta meidän tyttöluokan egosta on tullut jotain suurta.

Parlamentaarikko ja Rva Eduskunnan puhemies. Anusta todella tuli hieno poliitikko ja upea ura kahden kauden ministerinä. Sen jo näki siellä Taikkarissa, kun hän oli aloittanut poliitikon elämän jo 15-vuotiaana. Me muut päämäärääna kuten taiteilija, kirjailija, media-alalla on paljon taikkarilaisia, journalisteista löytyy. On tietenkin joku jäänyt ihan perheen äidiksi,  tulevaisuus on lasten, niin sitä sanotaan ja hienoa se on. 

Anu tunnettiin iloisesta olemuksesta ja iloisesta hymystään.  Mansikka kaupungista Vehvilän kylästä, jotain kautta Anu juuret sielläkin on. Olin siellä minäkin pari kesää töissä ihan muussa perheessä kuin Anun kotona. Onni Vehviläisen mansikkatilalla ja heidän perheen lasten kanssa ja olihan siellä tämä silloinen poikaystäväkin kitaransa kanssa laulamassa

Bogart Co.    

 

kitaristi tai hän tunsi heidät. Menestynyt mies hänestäkin on tullut. Olihan hän silloisen Kemiran johtajan ainut poika ja sattui myös olemaan Esko Linnavallin koulukaveri Suomen Turust. Minähän asuin Linnavalleilla jonkin aikaa lukioaikoina Helsingin Ullanlinnassa.

Oma tätini oli mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka sisko Airi Arpelasta, oli löytänyt ihan sanomalehdestä ilmoituksen, että että savolainen mies etsii kirjevaihto kaveri tositarkoituksella.  Hänpä tämä Airi-sisko sitten löysi itsensä mansikkatilan emäntänä. Ei tämä pientila ollut kyllä alkuun kuin karjatila. Arpelalainen uus emäntä ei tykännyt, siellä Lapissa kun ei haise muut kuin lantalaiset, kun oli kotoisin sieltä Arpelasta, uus emäntä oli laittanut muutaman mansikka penkin kasvamaan ja ne niin hyvin menestyi siellä Suonenjoella etälässä Savon auringossa, että niin sai aviomiehensä laittamaan karjan karja-autoon ja tilan pellot laitettiin kaikki mansikkaa kasvamaan. Nykyisin siellä Suonenjoella on lähes kaikki pellot mansikkapeltoina.  Suonenjoki tunnetaan mansikkapitäjänä. 

Tuota olenkin vähän ihmetellyt, kun jossain lehtijutussa toimittaja kertoo Anu Vehviläisen seisovan 

perunapellossa Keskustapuolueen riveissä.  Vehviläisen suku tunnetaan paremmin Suonenjoella mansikkatilojen omistajina.  Anu Vehviläinen on kotoisin Leppävirralta, jossa minunkin sukulaisiani asuu paljon, vaikka en minä ole sieltä Leppävirralta kotoisin. Monta kesää tuli Leppävirralla kuitenkin sukulaisteni kanssa vietettyä ja töissäkin heillä olin ammaamassa ja heidän taloaan rakennus projektissa aputyövoimana.  Paljon siellä niitä virtoja on ja vene on tarpeen virtoihin tutustumisessa. 

Anu Vehviläinen seisoo mansikkapellossa Suomen Savossa Vehviläisten kylässä.